"Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee aina väärin?" - nettikeskustelua lastensuojelusta ja tapaus Eerikasta

Tutkimuksessa tarkastellaan verkossa lastensuojelusta käytyä keskustelua diskurssianalyyttisesti. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten nettikeskustelussa puhutaan lastensuojelusta ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä. Lisäksi pohdin millaisia vaikutuksia keskustelijoiden käyttämillä puhetavoilla on sosiaalityölle ja lastensuojelulle instituutiona. Tutkimuksen viitekehyksenä on kielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkiminen. Näkökulmana pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen. Tutkimuksen kohteena on avoin, tekstipohjainen, ja anonyymi keskustelupalsta, jota analysoidaan diskurssianalyysin ja retoriikan keinoja avuksi käyttäen. Kahdeksanvuotias Eerika kuoli toukokuussa 2012 vanhempiensa kaltoinkohtelun seurauksena. Helmikuussa 2015 alkoivat hänen asioitaan hoitaneiden sosiaalityöntekijöiden virkarikos-oikeudenkäynnit ja tutkimusaineistoni koostuu näistä oikeudenkäynneistä syntyneeseen keskusteluun internetin keskustelupalstoilla. Aineistoni keskusteluissa lastensuojelusta on paikannettavissa kuusi erilaista diskurssia, jotka olen nimennyt valvonnan tehostamisen, pätevän työvoiman puute, organisatorisen toiminnan, ammatillisen kompetenssin, sosiaalityöntekijän vastuu ja turmeltunut virkamies diskursseiksi. Aineistossani korostuvat yksittäisen sosiaalityöntekijän ja ammattikunnan vastuuta korostavat diskurssit. Nettikeskustelulle ominaisesti keskustelussa esitetyt näkemykset ovat kärjistetysti viranomaisvastaisia. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä rakennetaan retorisia keinoja käyttäen melko vastenmielistä kuvaa. Nettikeskustelun lastensuojelusta luomalla kuvalla voi olla myös kauas kantoisempia vaikutuksia: kuva lastensuojelusta uhkaa pelkistyä viimesijaiseksi kontrolliksi. Lastensuojelun kontrolliluonteen lisääntyminen puolestaan saattaa johtaa asiakkaiden lastensuojelua kohtaan tunteman epäluulon kasvamiseen